Korson perinteikkäin salibandyseura KoSSU (Korson Seudun Sähly-Urheilijat ry) juhlistaa tulevana viikonloppuna 25 -vuotista taivaltaan. KoSSU:n juhlatoimikunta on lähettänyt kutsut kaikille koskaan seuraa sarjapeleissä edustaneille pelaajille, ja juhlaseurue kokoontuu lauantaina Kulosaaren Kartanolle.

KoSSU ei välttämättä ole ihan ensimmäisiä salibandyseuroja, mutta takuuvarmasti vanhin joukkue jossa on edelleen perustajajäseniä aktiivipelaajina.

Myös SSBL on huomioinut KoSSU:n merkkipaalun: Salibandyliiton hallitus myönsi lokakuun kokouksessaan seuratoiminnan kultaiset ansiomerkit (nro 5 ja 6) Erkki Enströmille ja Pasi Hammarille. Kumpikin on ollut merkittävässä roolissa alusta asti 25-vuotista taivaltaan tänä syksynä juhlivan Korson Seudun Sählyurheilijoiden toiminnassa.

Greasers ei ole koskaan pelannut KoSSU:a vastaan ainuttakaan virallista sarjapeliä, mutta erilaisissa turnauksissa ja harkkapeleissä ollaan mitelty paremmuudesta. Ihan erikseen pitää mainita että KoSSU voitti ensimmäisen Korso Cupin 2003.

Miten on salibandy muuttunut 25 vuodessa?

KoSSU:n pelaajilla on kohtuullisen hyvin perspektiiviä salibandyn kehittymiseen, joten juhlavuoden kunniaksi tehtiin pienimuotoinen katsaus KoSSU:n ja salibandyn historiaan.

Kuva: Kysymyksiin vastasivat seuran puuhamiehet Erkki Enström ja Petri Ikonen.

Miten KoSSU sai alkunsa?

Erkki: Jouni Ruokonen, Petri Ikonen ja Risto Ikonen olivat saaneet vaikutteita sählystä, johon keskittyvä erikoisseura Steam-84 ry oli perustettu Korsoon. Siihen ei kuulemma päässyt mukaan, joten kolmikko päätti Ikosten takkahuoneessa järjestää Korson lukion luokkakavereiden kanssa oman seuran.

Näin tapahtuikin ja syksystä 1984 alkaen olemme nauttineet vähintään viikoittaisista treeneistä. Ry:ksi Korson Seudun Sähly-Urheilijat tosin rekisteröitiin vasta hieman myöhemmin vuonna 1988, kun olimme tulleet täysi-ikäisiksi ja rekisteröityminen siten oli tullut mahdolliseksi.

Ja mistä seura sai nimensä?

Erkki: Niin, hyvä kysymys, johon vastauksen voinee arvatakin. Vaikeampaa on vastata siihen, miten hyvälle maistuvalle lyhenteelle saatiin aikaan virallinen nimi Korson Seudun Sähly-Urheilijat. Se oli pitkien sanaleikkien ja -väännösten tulos.

Petri: 1980-luvulla seurojen nimet olivat villejä, kun salibandytoiminta oli vielä uutta ja hyvällä tavalla kontrolloimatonta. Opiskelijathan pelasivat paljon sählyä, joten sitä kautta tuli erilaisia anarkistisia virtauksia nimien suhteen mm. Ruutikullit ja RuRu = Ruunien Ruunat.

Minkälaista toiminta oli 25 vuotta sitten? Missä treenasitte?

Petri: Treenasimme paljon ympäri Korsoa eri kouluilla mm. Korson lukiolla, Ruusuvuoressa ja Jokivarressa. Aluksi pelasimme keskenämme, lisäksi silloin tällöin oli muutama treenipeli kaveriporukoita vastaan.

Alkuvuosina ja vielä 1990-luvun alussakin salibandyyn tai sählyyn suhtauduttiin Vantaan kaupungin taholta varsin kielteisesti. 90-luvun alussa mm. kiellettiin pelaaminen suurimmalla osalla kouluista. Syyksi mainittiin,että lattiat menevät pilalle mailojen takia. Joillakin kouluilla vaaditiin jopa villasukkaa lavan päälle.

Milloin menitte sarjaan?

Erkki: Jos olisimme tajunneet mennä sarjoihin mukaan heti kun SSBL perustettiin 1985, voisimme rehvastella olevamme vanha liigajengi. Menimme kuitenkin mukaan vasta kaudeksi 1988-89.

Petri: Aloitimme alimmalta sarjatasolta, joka oli tuolloin II divisioona. Menestys on ollut mielestäni melkoisen hyvää, kun ottaa huomioon, että emme ole koskaan tavoitelleet "suurta menestystä". Tarkoituksena on ollut aina pelata tosissaan, mutta ei vakavasti.

1990-luvulla salibandy lajina kasvoi voimakkaasti, jolloin tulimmekin 2 divisioonasta neloseen aika nopeasti. Joukkueiden myötä kilpailu lisääntyi ja jengit alkoivat treenata ja kehittyä huikeasti. Pelasimme pitkään nelosta, mutta nykyisin vitonen tuntuu hyvältä sarjatasolta. Ikääntymisen myötä pelaamme myös M35 ja M40 ikämiespelejä. Olisi hyvä, että pelaaminen olisi hauskaa ja joukkue saisi onnistumisia sarjassa kuin sarjassa.

Sarjatoiminta on tainnut muuttua, alkuvuosina pelimatkat olivat vähän pidemmälle?

Erkki: On se muuttunut toki. Kamalan pitkiä pelimatkoja meille ei alkukausina osunut, tosin usein turnaukset pelattiin Hämeenlinnassa ja kerran Tampereella. Yleisin turnauspaikka oli kuitenkin Vuosaaren Urheilutalo.

Isoimmat muutokset ovat tapahtuneet pelien rytmityksessä. Ensimmäisellä kaudellamme 1988-89 kauden 8 ottelua pelattiin kahdessa neljän pelin pelipäivässä, ensin 4 matsia lauantaina tammikuussa ja sitten toiset neljä maaliskuisena viikonloppupäivänä. Toisella kaudella kymmenen peliä saatiin sopimaan kahteen viikonloppuun, kummallakin kerralla 3 peliä lauantaina ja 2 sunnuntaina. Sitten rytmi alkoi löystyä, kaudella 1990-91 pelejä oli enää 2 lauantaina ja 2 sunnuntaina tai jopa vain 2 lauantaina ja 1 sunnuntaina. Tuosta 2+1 tai 1+2 pelin viikonloppurytmistä siirryttiin nykyiseen kahden pelin päivään kaudella 1995-96.

Pelaatte V divaria, ja ihan Nuorisuomi -toiminnasta ei voi enää puhua sillä teillä on peliuraa enemmän kuin joillakin vastustajilla on ikää. Miten hyvin nuoret pojat pärjää tuollaisia konkareita vastaan?

Erkki: Tai toisin päin. Välillä on vaikea ehtiä nuorten rytmiin, mutta silloin kai yritämme käyttää enemmän hyväksemme kokemuksen mukaan tuomaa oikeaa sijoittumista...

Petri: Kyllä nuoret pärjää tosi hyvin. Voin selkeästi nähdä, että on kasvanut puhdas salibandysukupolvi. Junnuilla on taitoa, nopeutta, pelisilmää. Yhdessä junnut tosin häviää jatkuvasti - pää ei aina kestä jos peli on tiukka. Se naurattaa, kun pääsee taitavamman joukkueen ihon alle. Meillähän ei ole ainakaan paineita menestyä tai näyttää kenellekään. Kun KoSSU aloitti ei ollut liittoa, puhumattakaan junioritoiminnasta. Paljon on tapahtunut 25 vuodessa.

Toiminta oli joskus laajempaakin, mm naisten joukkue. Mitä sarjoja nykyään pelaatte? Onko ollut ajatuksia käynnistää junnutoimintaa tai uudestaan naisten joukkuetta?

Erkki: Naisten jengi pelasi tosiaan kaksi kautta 1995-96 ja 1996-97 kakkosdivarissa. Nykyisin KoSSU osallistuu kolmeen viralliseen sarjaan: miesten V divariin sekä M35- ja M40-seniorisarjoihin. Suurin osa pelaajista pelaa näitä kaikkia.

Petri: Junnutoimintaa ei ole varmaan vielä tulossa vaikka jälkikasvua kossulaisilla onkin jo enemmän kuin joukkueen verran. Lasten ikähaitari on vain aika laaja. Ehkä on ensi vuonna näemme, että isä ja poika pelaavat samassa joukkueessa.

KoSSU on edustanut Korsoa myös kansainvälisillä areenoilla?

Erkki: Minulle tarjoutui mahdollisuus työkeikkaan Hollantiin vuosina 2004-2006. Kun vuosi 2004 sattui vielä olemaan KoSSUn 20-vuotisjuhlavuosi, halusin järjestää meille hyvän pelin joko Hollannin maajoukkuetta tai edes Hollannin mestarijoukkuetta vastaan. Päästyäni hyvin mukaan Hollannin salibandypiireihin syksyllä 2004 iloksemme maajoukkue otti haasteen vastaan. Kohtasimme Maastrichtissa 18.12.2004 Hollannin maajoukkueen. Pelasimme yhden KoSSUn historian parhaista peleistämme ja veimme matsin himaan huippusuorituksella lukemin 5-2. Pärjäsimme ihan hyvin myös maajoukkueen kanssa yhteisellä illallisella ja edelleen yhteisillä jatkoilla Maastrichtin yössä.

Vantaan Mestasruusturnaus oli alunperin KoSSUn organisoima. Miten se sai alkunsa? Ja miksi siitä luovuitte?

Erkki: Tarkalleen ottaen KoSSU ei aloittanut Vantaan mestaruuskisojen historiaa. Olimme kyllä järjestäneet vuonna 1992 Vantaa Open -harjoitusturnauksen III ja IV divisioonan joukkueille mutta Vantaan mestikat aloitti Kynä-90 järjestämällä keväällä 1993 ensimmäisen turnauksen 8 joukkueen kutsuturnauksena. Meitä vähän harmitti, etteivät kaikki Vantaalaiset jengit päässeet taistelemaan mukaan, mekin olimme saaneet paikkamme vasta parin muun jengin poisjäämisen ansiosta. Se oli kai se alkuunpaneva voima, jonka ansiosta otimme keväästä 1994 alkaen ohjat käsiimme ja aloitimme kaikille Vantaalaisille jengeille avoimen turnauksen järjestämisen. 1994 mukana oli muuten heti 30 jengiä ja 1995 jopa 32 jengiä.

Kuten aina talkootöissä, alkuinnostuksen jälkeen vapaaehtoisten määrä vähenee ja duunit jäävät harvempien innokkaiden harteille. Työmäärän vähentämiseksi otimme Tikkurilan Tiikerit mukaan yhteisjärjestelyihin vuonna 2000. Minun Hollantiin muuttoni myötä Vantaan mestikat siirtyivät kokonaan Tiikereiden hoteisiin vuodesta 2005 alkaen.

25 -vuoteen mahtuu paljon pelejä. Onko mitään vastustajia jäänyt erityisesti mieleen?

Petri: Pelasimme harjoitusottelun hyvin nuorta HaKin porukkaa vastaan. Siinä vaiheessa taisimme olla vielä parempia, mutta pojista kehittyi miehiä varsin nopeasti. Pärjäsimme peruspelillä ehkä vähän varovaisia ja hinteliä poikia vastaan.

Erkki: 1988-89 kakkosdivarilohkossamme olivat Josba (hävisimme 6-8 ja 1-3) sekä SC Tyly (voitimme 5-4 ja hävisimme 3-8), jotka nousivat kahdessa vuodessa liigaan asti. Josbassa pelasivat esim. Petri Kettunen ja Antti Ruokonen, jotka ovat molemmat vaikuttaneet jo maajoukkuevalmentajinakin.

1989-90 kohtasimme muun muassa Gunnersin, josta Saveniuksen veljekset jäivät mieleen. Eka peli oli ihan meidän matsi mutta jouduimme tyytymään 3-3 tasuriin, toisen hävisimme 1-4.

VFT:n liigajengi jäi myös hyvin mieleen kahdessa VM-lopputurnauksessa, turpiin tuli 2-16 ja 2-10.

HämPyn, josta tuli SB Vantaa, muistamme myös hyvin, ekassa kohtaamisessa kolmosdivarissa päädyimme pistejakoon 3-3, sittemmin alkoi VM:kisoissa tulla kyytiä.

Seniorisarjan peleissä olemme kohdanneet esim. SC Dalmacin, jonka riveissä olivat muun muassa legendat Jarmo Perttilä ja Heikki Vienola.

Team Emstarin, Hammersin ja HC Toosan kanssa olemme osuneet usein samoihin divarilohkoihin ja tietenkin lähes kaikki Vantaalaiset jengit ovat hyvin mielessä monien VM-kisojen järjestämisen ansiosta. Vantaan NMKY:n senioreiden kanssa olemme monena vuonna jakaneet kesävuoron.

Onko ketään vastustajia tai muita salibandyn parissa toimivia ihmisiä jäänyt mieleen?

Erkki: Parhaita vastustajia ovat esimerkiksi VFT:n ja VNMKY:n huippupelaaja-herrasmies Tero Soinoja ja saman kategorian Jukka Kettunen. Muista salibandyn parissa toimivista ihmisistä mieleen ovat jääneet esimerkiksi liiton ensimmäinen puheenjohtaja Pekka Mukkala, tuomari-ikoni Pentti Panka ja ehkä Marco Matinvesikin, Vuosaaren Viikinkien ja sittemmin SSV:n "omistaja" musiikin syksyn sävel -voittaja Kurt Westerlund, kolmosdivariputoamisemme pahalla tuomarivirheellään (eivät nähneet säilymismaalimme syntymistä) sinetöineet tuomarit (nimiä ei viitsi julkistaa), värikäs salibandypersoona Kai Ahlstedt, HämPyn ja sittemmin SB Vantaan vetäjistä Terot Rantaniitty ja Hyväri, VM-kisapartneri Tiikeri-mies Yrjö Kokljuschkin, liiton vanhan kaartin Terho Laaksonen, Greasersistakin Kuusiston Jarmo Korso Cupin ansiosta... ja monia monia muitakin, toivottavasti ette loukkaannu kun en listaa tässä.

Kauden 2009-2010 tavoitteet?

Erkki: KoSSUn ensimmäinen tavoite syntyi Tampereen turnauksessa helmikuussa 1990. Turnauksen isäntäjoukkue Gunners oli tehnyt vakavissaan käsiohjelman, jossa he esittelivät rajutkin liigaan nousutavoitteet. KoSSU yritti ottaa tuosta oppia ja määritteli tavoitteekseen:

"Säilyttää sarjapaikka aina niin kauan, kunnes liitto ymmärtää perustaa alemman sarjatason. Jokainen ottelu pelataan kuitenkin aina tosissaan."

Sittemmin kausien myötä tavoite on saanut ehkä konkreettisemman muodon pystyä saavuttamaan keskimäärin piste per peli -rytmin divarissa. Eiköhän tuo ole hyvä tavoite tällekin kaudelle (neljästä ensimmäisestä pelistä on nyt kasassa lupaavasti neljä pistettä).

Iso tavoite on myös järjestää hyvät 25-vuotisjuhlat lauantaina 31.10.2009 ja yleinen tavoite jatkaa mukavaa harrastusta mukavan kaveriporukan kesken vuodesta toiseen. KoSSUlle pelaaminen on aina toki ollut tärkeää, mutta vielä tärkeämpää meille on tainnut olla nauttia pelien ulkopuolisista yhteisistä jutuista, kuten vaikkapa saunailloista tai jokakesäisistä KoSSUn mökkikeikoista, joiden historia on sekin jo 15 vuosittaisen kerran mittainen.

Greasers FBC onnittelee lämpimästi ikinuorta 25 -vuotiasta!

KoSSU -valokuvia vuosien varrelta...

Lisäys 07.11.2009

Riehakas 25-vuotisjuhla ei KoSSUlaisten jaloissa painanut enää seuraavana viikonloppuna, vaan konkarijoukkue puristi divariturnauksestaan täydet sarjapisteet (Hämäys III - KoSSU 2-9, Suired - KoSSU 6-7).