Kauden “tavoite”, eli nousu neloseen, ei toteutunut - eikä se ollut edes lähelläkään, lähinnä huonon alkukauden ansiosta.

Greasers II hävisi kauden neljä ensimmäistä peliään, jonka jälkeen Rasva ryhdistäytyi ja pelasi 6 tappiotonta ottelua putkeen, joista saldona 5 voittoa ja yksi tasuri. Tämän jälkeen seuraava pisteiden menetys tiesi teoreettistenkin mahdollisuuksien menetystä. Tasuri ja niukka maalin tappio kovia vastustajia vastaan ( vs. Team Emstar 6-6 & vs. SB Vantaa II 3-4 ) teki pelin selväksi. Viimeisissä peleissä G-miehistö hieman löysäili ja vuoristoratatulos kaudesta oli valmis. Kauteen ei voi olla tuloksellisesti kauhean tyytyväinen, vaikka teimmekin toiseksi eniten maaleja. Puolustuspelaamisessa koko joukkueen voimin on eniten parannettavaa ensi kauteen lähdettäessä.

Tyytyväisyyttä toi kauteen eniten uusien pelaajien loistava panos.

Kuva: Romu tuli ja otti pistepörssiin haltuunsa

Markus Romu (17 + 26 = 43) ja Mika Soikkeli (23 + 17 = 40) veivät uusina Rasvareina pistepörssin kaksi enimmäistä sijaa ja olivat Greasersin selkäranka pitkälti koko kauden. Alakerrassa Toni Hänninen (1+0 = 1, 8min) ja Santtu Lescelius (2 + 3 = 5, 10min) toivat mukavasti leveyttä, ulottuvuutta ja kovuutta puolustukseen. Viime kaudella edarissa pelannut Marko Pietiläinen (4 + 6 = 10, 2min) pelasi hienosti joukkueelle ja tsemppasi lujasti koko kauden. Hyökkäyksessä esiintyi paikoitellen pirteästi myös Tero Sikiö (2 + 1 = 3) . Antti “Kessu” Kesälä näytti tekemisen mallia muutamalla huippupelillä maalissa ja tasaisilla otteillaan pakkina.

Eero Laitinen (13 + 12 = 25, 20min), Olli-Pekka Lummi (14 + 5 = 19, 22min) ja Olli-Pekka Vieno (7 + 8 = 15, 41min) pelasivat hieman heikomman kauden edelliseen verrattuna, mutta vastustajan maaliverkko ja jäähypenkki kuluivat tutun tehokkaasti. Joonas “Leo Komarov” Lehikoinen pelasi upealla pistekeskiarvolla (1,66p / ottelu) kourallisen pelejä. Tomi “Lady Byng” Tuominen (6 + 5 = 11) heitti säärisyndinsä nurkkaan ja rupesi lämpenemään kauden loppua kohti hurjaan vireeseen. Kauden viimeisessä pelissä kaksi hirvittävää lämärimaalia suoraan syötöistä. Marko “Puyol” Manninen (4 + 5 = 9) ammensi voimansa muinaiskreikan opeista ja pelasi jälleen loistavan kauden ja loi uskoa joukkueeseen kapteenin ominaisuudessa vaikeina hetkinä. Teräsmies Harri Jantunen (2 + 1 = 3, +1 hylätty jalkamaali) pelasi kaikki pelit ja taisteli nöyrästi puolustuksessa. Jarkko Piiroinen (3 syöttöpistettä) toi kokemuksellaan ja hyvillä avauksillaan tuttua rauhallisuutta puolustukseen. Harmittavasti kuparinen jäi kummittelemaan toisena kautena peräkkäin. Ensi kaudella sitten, Jarkko! Petteri Sironen (1 +1 = 1) herätti Myllikän ostarilta takuuvarmasti jokaikisen Frankin tuulettamalla multi point gameaan helmikuun lopulla Arena Centerissä.

Kuva: Veijo (taas kerran) puolustuksen yksinäisenä lukkona

Viime vuoden MVP, kokenut Veijo Tanskanen torjui suurimman osan peleistä myös tällä kaudella. Varmaa torjuntatyöskentelyä hieman loukkaantumisten sävyttämänäkin. Apuja olisi saanut tulla kenttäpelaajilta paljon enemmän. Viimeisenä Ville Simanainen (2 peliä, 1+0 = 1) , joka joutui sivuun harmillisesti heti kauden avausturnauksen jälkeen (ei kautta ilman maalia). Treeneissä meni polvi päreiksi ja lääkärin tuomio oli karu: kausi paketissa. Ville odotteleekin jo tohtorin veistä ja toivottavasti saa myös sen vähemmän terveenkin polven samalla timanttiseen kuntoon ensi kauteen lähdettäessä.

Kaudessa oli muutamia värikkäitä tapahtumia. Oli Jantusen jalkamaalia ja Hännisen hevosenpotkua, mutta eniten puheenaihetta taisi aiheuttaa erään vastustajajoukkueen nettisivut. Uskomatonta tekstiä ja niistä jaksettiin monet naurut ottaa kauden mittaan treeneissä…

Kommenttiosiossa voidaan sitten jatkaa muistakin kautta värittäneistä tapahtumista, esim. pikkujouluristeilystä…

Kiitos ja anteeksi.

T. GII JoJo