Julmia tarinoita salibandyn maailmasta:
Joka kuudestoista loukkaantuu
- 23.03.2004
Tämä artikkeli on julkaistu Salimafian julkaisemassa Salibandy Extra 1/2004 lehdessä. Artikkeli julkaistaan myös Greasersin www -sivuilla lehden luvalla. Copyright 2004 Jani Hanka, Olli Eloranta ja Salimafia
Rapatessa roiskuu ja pelatessa sattuu, salibandy on nopea laji joka asettaa omat rasituksensa jaloille ja nilkoille. Vakuutustilastojen mukaan noin joka kuudennelletoista salibandypelaajalle sattuu lisenssivakuutuksella korvattava vahinko. Viime vuonna sellaisia vahinkoja sattui yli 1500 kappaletta. Suhdeluku on ollut vakio pidemmän aikaa, mutta hoitokulut ovat olleet kasvamaan päin aiheuttaen korotuspainetta myös lisenssin hintaan.
Mutta miltä ne loukkaantumiset näyttävät kentän tasolta katsottuna?
Loukkaantumiset tuttuja myös Arena Centereissä
Arena Centerin halleissa suoritetaan lähes 3 miljoonaa liikuntakertaa vuodessa, joten Arena Center Myllypuron ja Ruskeasuon hallipäällikkö Petteri Bergmanilla on selkeä käsitys minkälaisia vahinkoja kentällä tapahtuu:
- Hallilla näkee erilaisia ruhjeita, eniten pieniä haavoja sekä polvien ja nilkkojen venähdyksiä. Useimmat vammat ovat lieviä ja niistä selvitään kylmän tai laastarin avulla. Loukkaantuneet selviävät jatkohoitoon useinmiten omin jaloin, hyvin harvoin paikalle joudutaan hälyttämään ambulanssi.
Arena Centeristä saa apua haavereissa. Henkilökunta on suorittanut EA 1 -kurssin joten heillä on valmiudet auttaa loukkaantunutta tai äkillisesti sairastunutta ihmistä. Bergmanin mukaan hallien varustetaso on sellainen jolla pärjää tyypillisissä tapaturmissa:
- Henkilökunnalla on käytössään tavallisimpia ensiaputarvikkeita, kuten laastareita, sidetarvikkeita, lämpöpeitteitä, palovammaliinoja, silmähuuhteita, kylmäpusseja ja muuta peruskalustoa. Lisäksi kassa-alueelta löytyvät paarit. Asiakkaita käy pyytämässä laastaria tai jäätä kassalta useita kertoja illassa ja viikonloppuisin määrä tuplaantuu.
- Myynnissä halleilla on kylmäpusseja, kylmäspraytä, laastareita, rakkolaastareita ja urheiluteippiä. Selkästi myydyin artikkeli ovat aina olleet olleet kylmäpussit.
Huoltaja tietää miten vammat hoidetaan
Kilpaurheiluna salibandy laittaa pelaajien kropan koville, ja käytännössä kaikissa pelaamisen tosissaan ottavissa huippujoukkueissa on huoltaja jonka tehtävä on huolehtia varusteiden ja pelaajien kunnossapysymisestä.
Tapanilan Erän miesten liigajoukkueen huoltaja Ari Paavilainen tietää miten pelaajia hoidetaan. Huoltaja toimii pelaajien hoitoa koskevissa asioissa fysioterapeutin tai vastaavan apuna ja työnjako on selkeä Erässäkin:
- Nikke (fysioterapeutti Niclas Granfelt) päättää hoidot, minä koitan vähän autella sen verran kun osaan.
Salibandy on tullut Paavilaiselle tutuksi vaihtoaitiosta käsin, sillä oma urheilutausta on amerikkalaisen jalkapallon puolelta jossa hän pelasi hyökkäyksen linjamiehenä. Siihen verrattuna salibandy on varsin turvallinen laji:
- Molemmissa on samantyylisiä ikäviä nilkkojen ja polvien revähdysvammoja. Salibandyssa vammat ovat kuitenkin lievempiä, ja varsinaisia luunmurtumia tai ranka-alueen traumoja ei tule. Eivät ne jenkkifudiksessakaan kovin yleisiä ole, mutta joka joukkueelle tuli keskimäärin yksi pahempi loukkaantuminen lähes vuosittain.
Ari Paavilainen on tehnyt jo pitkän päivätyön Tapanilan Erässä. Karhumainen hahmo onkin tuttu näky Erän joukkueiden vaihtopenkillä, vuosien varrella on kertynyt runsaasti kokemusta urheilijoista. Ari on huoltanut sekä miesten että naisten liigapelaajia ja on oppinut miten heitä hoidetaan:
- Naisia teipataan paljon, ehkä vähän turhaankin. Moni kaipaa enemmän henkistä tukea kuin varsinaista hoitoa. Naiset kuitenkin tuntevat kroppansa hyvin ja osaavat kuunnella itseään, eivätkä revi itseään väkisin rikki niinkuin miehet.
- Miehillä urheilu on lajina kovempaa, ja se vaatii pelaajilta omatoimisuutta ja vastuun kantamista. Loukkaantumiset ovat miehillä silti pahempia, ja jotkut pelaajat yrittävät vielä jääräpäisesti salata haverinsa kuvitellen että kipu menee itsestään ohi. Liigassa vaadittavilla harjoitusmäärillä ja tempolla vammat eivät kuitenkaan pääse paranemaan itsekseen.
Ari Paavilaisen mielestä toipumisessa on tärkeintä että paluu kentille tapahtuu rauhassa.
- Ainakin kilpatasolla ja kaikessa junioritoiminnassa paluun pitää tapahtua lääkärin asettamassa aikataulussa, ei valmentajan eikä joukkueenjohdon määräysten mukaan. Varsinkin nuorilla olisi tulevaisuuden kannalta tärkeää että vamma toipuu rauhassa terveeksi asti, liikaa on vallalla sellainen henki että toipilaat laitetaan kentälle pienellä riskilläkin.
- Paras hoito kaikkiin urheiluvammoihin on ennaltaehkäisy ja oikea valmistautuminen. Ihan tavallinen lämmittely ja veryttely on tärkeää. Kun lihaksisto, koordinaatio ja yleiskunto ovat hyvässä trimmissä niin loukkaantumisia sattuu harvemmin kohdalle.
Joukkueen perusvarustus
Jokaiselta salibandyjoukkueelta olisi hyvä löytyä edes perusvarustus: Kylmäpusseja, pari sideharsorullaa, puhtaita taitoksia, laastaria, teippiä ja sakset.
Halvimmillaan setti maksaa noin 10 euroa, joten kyse ei ole rahasta vaan viitsimisestä. Silloin kun haaveri tapahtuu on tärkeää että apu on heti käsillä.
Ensitoimet tyypillisissä salibandy -haavereissa
Nilkan tai polven vammat:
Nivel vääntyy nyrjähtäessään yli normaalin liikelaajuuden, jolloin nivelsiteet pääsevät venymään ja voivat jopa revetä. Nilkassa tuntuu kipua ja se alkaa turvota.
- KKK: Kylmä, kohoasento ja kompressio.
- Jos jalka pettää alta niin hoito aloitetaan kentällä, ja potilas kannetaan turvallisesti vaihtoaitioon. Varsinkin polvivammoissa linkkaaminen omin voimin voi pahentaa vammaa ratkaisevasti.
- Makuulle lepoasentoon, raaja tuetaan kevyesti koholle ja sidutaan joustavasti sideharsorullalla, ja kipeän kohdan päälle laitetaan kylmää. Mitä nopeammin raaja saadaan lepoon ja vammaan saadaan kylmää päälle, sitä nopeammin toipuminen pääsee käyntiin.
- Polvivammoissa vältetään ehdottomasti nivelen liikkumista.
- Mielellään lääkärin kautta, ja ainakin silloin jos kipu ja turvotus ei asetu pian.
Käsien vammat:
Sormien ja ranteiden vammat sattuvat tyypillisesti kun otetaan kaaduttaessa kädellä vastaan.
- Käteen tukeva sidos ja asetetaan käsi kevyesti koholle lepoasentoon. Kylmää voi laittaa päälle.
- Mielellään käydään näyttämässä lääkärille, sillä ranteen vammoissa voidaan välttää leikkaushoito jos ne diagnostisoidaan heti onnettomuuden jälkeen.
Silmävammat:
Salibandypallon tai mailan osuminen silmään on aina vaarallinen tilanne.
- Silmän päälle lappu, ja molemmat silmät peitetään kevyesti siteellä. Potilas kuljetetaan lepoasennossa hoitoon.
- Ainä käydään lääkärissä, mielellään suoraan silmäklinikalle.
Kirjoittaja on koulutukselta terveydenhuollon ammattilainen, ja toiminut myös Greasersin lääkintämiehenä.