Julmia tarinoita salibandyn maailmasta:
Turnausisännän arkea
- 20.02.2003
Ensimmäistä kertaa ryhtyessämme itse turnausisänniksi, ei osannut etukäteen kuvitellakaan kuinka paljon työtä, ennenkaikkea "näkymätöntä" pohjatyötä turnauksen järjestäminen vaatii. Tarkoituksenamme oli alusta alkaen järjestää turnaus, jossa on hyvätasoisia ja tasaisia pelejä, turnaus jossa joukkueet viihtyvät ja jonne ne tulisivat mielellään uudestaan seuraavanakin vuonna.
Ei siis riittänyt, että saadaan vain sopiva määrä joukkueita kasaan, kerätään rahat ja pelataan pelit perinteisellä kaavalla. Ei, sillä lähtökohtana on ollut asettua itsekin "asiakkaan" asemaan ja miettiä mitä itse haluaa ja vaatii onnistuneelta turnaukselta. Turnausta järjestäessä yhtälailla kuin turnausvaihtoehtoja vertaillessa kannattaisikin käydä mm. seuraavat seikat läpi: kenelle, missä, miten ja mihin hintaan.
Turnaukset ovat harvoin avoimia kaikille joukkueille tasoerojen vuoksi. Tämän vuoksi turnaus kannattaa valita ennen kaikkea oman joukkueen taitotason puitteissa. Alasarjojen joukkueille tarkoitettuja turnauksia järjestetäänkin yleensä III-VI-divisioonatasojen puitteissa, mutta mukaan mahtuu myös turnauksia, joihin osallistumisoikeus on näiden lisäksi myös II-div.tason joukkueilla. Tavoitteita kannattaa toki asettaa, mutta pelkäksi turnauksen rahoittajaksi vailla pelillistä vastinetta joukkueen ei ole järkevää lähteä.
Osallistumisoikeus määrittelee turnauksen tason, edellytykset tämän tason toteuttamiseksi käytännössä luo halli, jossa turnaus järjestetään ja kentät, joilla pelit pelataan. Hyvät ja toimivat puitteet on ehdoton perusedellytys tasokkaalle ja viihtyisälle turnaukselle. Normaalia pienemmät kentät ja muutenkin heikkotasoiset puitteet saattavat näkyä hinnassa positiivisena seikkana, mutta pelillisesti vaikutus ei liene sama.
Pelitapa viimeistelee turnauksen kokonaisluonteen. Ottelujen vähimmäismäärä joukkuetta kohden on yleensä se ensimmäinen asia, jolla punnitaan turnauksen antamaa vastinetta osallistumismaksulle. Tärkeitä asioita ovat myös alkulohkojen määrä, lohkon joukkuemäärä, jatkoonpääsyn ja turnauksen voittamisen edellytykset sekä mahdollinen palkinto. Lisäksi se, pelataanko turnaus yksi- vai kaksipäiväisenä vaikuttaa monin tavoin, eikä vähiten osallistumiseen. Hyvin suunniteltu otteluohjelma ja mahdollisimman monen joukkueen jatkoonpääsy takaavat yleensä varsin kiinnostavan ja houkuttelevan turnauksen.
Kaikella on hintansa, joten puhtaasti hinnan perusteella turnauksia on väärin lähteä vertailemaan. Kannattaakin aina ensin selvittää mitä osallistumismaksu pitää sisällään ja toisaalta miettiä, mitä turnaukselta ja otteluilta haluaa ja mitä on valmis tästä kaikesta maksamaan. Perinteisesti osallistumismaksun tulisi kattaa vähintään 2-3 ottelua erotuomaripalkkioineen. Se ketä vastaan, missä ja miten nämä ottelut pelataan riippuukin sitten turnauksesta.
Rajacup
Omaa RajaCup-turnausta suunniteltaessa halusimme lähtökohtaisesti järjestää turnauksen, jonne olisi periaatteessa kaikilla III-IV-divisioonatason miesjoukkueilla (ml. saman tason harrastejoukkueet) ympäri Suomea mahdollisuus osallistua. Käytännössä tämä tarkoitti lähinnä sitä, että turnaus olisi yksipäiväinen. Lisäksi turnaus tulisi järjestää hallissa, jossa on mahdollisuus laajentaa turnausta tarpeen tullen ja ennenkaikkea olosuhteet pelaamiseen ovat kaikin puolin kunnossa. Campo Sportcenter oli näin ollen helppo ja yksikertainen valinta pelipaikaksi.
Ensimmäinen turnaus, RajaCup 2000, oli luonnollisesti kaikkein hankalin; saadaanko turnausta ylipäätänsä järjestettyä ja saadaanko turnauksen saldo pysymään edes nollatasolla. Lopulta turnaus pelattiin kahdeksan joukkueen kesken, joista yli puolet pääkaupunkiseudun ulkopuolelta: Hangosta, Hämeenlinnasta, Lohjalta ja Vaasasta!
Seuraavana vuonna oltiin jo hieman paremmissa asemissa, olihan turnauksemme jo toista kertaa vaihtoehtona joukkueille osallistua. RajaCup 2001 pelattiinkin 12 joukkueen voimin, tällä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisia joukkueita ei osallistunut kuin kaksi: Lohjalta ja Tampereelta. Se, että turnaus järjestettiin tälläkin kertaa yksipäiväisenä, mutta sunnuntaina, saattoi osaltaan vaikuttaa asiaan. Joka tapauksessa RajaCup 2001 oli tasoltaan edellisvuotista astetta kovempi.
RajaCup 2002 houkutteli mukaan jo 22 joukkuetta, joista ensimmäiset varmistivat osallistumisensa jo toukokuussa ja kaukaisimmat saapuivat Tampereelta ja Vammalasta. Mukava oli huomata myös, että mukana oli jo edellistä turnauksista tuttuja joukkueita (Ankat, Greasers, Treen Punakone, Vantaa-Sabres). Enemmänkin joukkueita olisi mukaan osallistunut, mutta tällä kertaa se enää ollut mahdollista; yksipäiväisellä ja kolmikenttäisellä hallilla on omat rajansa!
Turnaus oli jälleen edeltäjäänsä astetta kovempi, mutta samalla tuli esiin yksipäiväisenä pelattavan turnauksen suurin ongelma; parhaimmat joukkueet saattoivat päivän aikana pelata jopa seitsemän 2x15 min. kestoista ottelua. Tähän on nyt yritetty miettiä ratkaisua; laajennetaanko turnaus sittenkin kaksipäiväiseksi vai yritetäänkö otteluita vähentää pelitapamuutoksin, kuitenkin niin, että kaikille joukkueille taataan edelleen vähimmäismäärältään yhtä paljon otteluita kuin aiemminkin. Jotain ratkaisevia muutoksia tehdään joka tapauksessa!
RajaCup näyttäisi ottaneen paikkansa perinteisten syysturnausten joukossa ja tullaan järjestämään aina mahdollisimman tasokkaana ja mielenkiintoisena niin kauan kuin kysyntää on!
Syyskuussa 2003 pelataan taas, tervetuloa!
RajaCup -turnaus
Kirjoittaja helsinkiläisen salibanyjoukkue Merriksen puuhamies.
