Julmia tarinoita salibandyn maailmasta:
VUODEN 2000 TOIMINTAKERTOMUS
- 23.02.2001
Toimintakertomuksen saa nyt lokalisituna eri murteille:
suomenkielinen versio
korsolainen versio: tulkaaminen suoritettu korsoraattorilla
turkulainen versio: tekstin pilaaminen on tehty turkuraattorilla
1. HISTORIIKKI, ELI MITEN TÄHÄN ON PÄÄSTY
Elettiin kevättä 1998. Lumi oli sulanut jo aikaa sitten, ja kesä kolkutteli ovelle. Kourallinen nuoria miehiä, joiden juuret ulottuvat syvälle äiti maan poveen, ja nimenomaan Vantaan Korson kohdalla, viettivät tavalliseen tapaansa aikaa yhdessä. Vaikka olikin taas viikonloppu, eikä kellään ollut sen suurempia menoja, ei tätä ryhmää kiinnostanut lähteä saman ikäisten nuorten enemmistön lailla kauppaan olutta ostamaan, ja sitä kautta aikaansa kuluttamaan.
Aikansa joutavia rupateltuaan joku tuli lausuneeksi ääneen ajatuksensa: "jos jollain pallo, niin voitais mennä tonne läheisen koulun kentälle potkimaan sitä". Saman tien jokainen läsnäolija inventoi mielessään varastojensa nurkat, ja ennen pitkää joukolle löytyi kuin löytyikin risainen, parhaat päivänsä jo vuosia sitten kokenut jalkapallo. Saman tien he lähtivät koululle, jonka kentällä pelattiin sinä päivänä ensimmäistä kerran "tosissaan, muttei turhan vakavasti".
Kevät taittui kesäksi, ja viikonloppu toisensa perään koulun kentälle kokoontui aina vain enemmän ja enemmän ystävyksiä. Pian heidän ei tarvinnut enää soitella toisilleen tiedustellen josko tänä viikonlopulla taas pelattaisiin, vaan kentälle ilmestyi säännöllisesti lauantai iltapäivisin vakioporukka ja risainen pallo.
Yhä useammin kävi kuitenkin niin, että lähiseudun kaikki jalkapallokentät olivat varattuina paikallisille urheiluseuroille. Ratkaisua tähän he hakivat ottamalla yhteyttä Vantaan kaupunkiin, tarkoituksenaan varata itselleen kerran viikossa ajan jostakin lähistön kentältä. Kaupungin vastaus kuului, että varauksia voivat tehdä vain rekisteröityneet urheiluseurat. Kuten Suomalaiseen luonteeseen kuuluukin, he eivät tästä säikähtäneet luovuttamisesta puhumattakaan, vaan ottivat selvää, mitä rekisteröitymiseen tarvitaan.
Virallisesti Crossborder Greasers rekisteröity yhdistys perustettiin 3.7.1998. Tuona kyseisenä päivänä edellä kuvailtu joukko nuoria miehiä kokoontui yhteen tekemään ja kirjaamaan päätöksiä, sekä jakamaan rekisteröitymisen mukanaan tuomia tehtäviä ja vastuita. Jotta seuran toiminta ei lakkaisi talvisin, kun jalkapallokentät eivät ole käytössä, päättivät he keskittyä jalkapallon ohella salibandyn pelaamiseen, ja koska hallikausi on ympärivuotinen, päättivät he ottaa ensisijaiseksi lajikseen nimenomaan salibandyn, ja keskittyä toissijaisesti esimerkiksi jalkapalloiluun ja lentopalloiluun.
Kuten arvata saattaa, oli yhdistyksen alkutaival kovin kivikkoinen. Hallintopuolella opittiin asioiden hoitamista lähinnä kantapään kautta. koko yhdistys ei varmasti olisi pysynyt pystyssä puolta vuotta pidempään ilman periksi antamatonta päättäväisyyttä saavuttaa päämäärä keinolla tai toisella, tai itsensä joukkueen eteen uhraavaa talkoohenkeä. Näin jälkeenpäin katsoen on helppo todeta, että juuri noina alkuaikoina joukkue saavutti sellaisia voittoja, joita ei voi koskaan pelikentällä saavuttaa, ja näiden voittojen loistoa ei mikään voi himmentää.
Pelillisesti voidaan sanoa, että joukkue lähti liikkeelle ilman mitään eväitä. Suurin osa pelaajista ei ollut koskaan edes nähnyt pelattavan salibandyä, puhumattakaan, että olisivat itse ikinä tarttuneet salibandymailan varteen. Joukkueen nuorimmat olivat tässä suhteessa kokeneimpia, jotkut olivat pelanneet "sählyä" koulun liikuntatunneilla jopa kymmenkunta kertaa. Kellään joukkueesta ei vielä tällöin ollut minkäänlaista tietoa salibandyn säännöistä. Tilannetta helpotti Mikkolan suuren miehen, Pekka "Zossi" Karkamon lajituntemus, ja rakkaus lajia kohtaan. Kun seuran päälajiksi muodostui salibandy, Zossi lupautui valmentajaksi ja joukkueen johtajaksi.
Puolen vuoden uurastuksen jälkeen joukkue koki olevansa valmis ottamaan vastaan ensimmäisen haasteottelunsa. Ottelun lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta, mutta tiedossa on, että vastustaja teki yli kolmekymmentä maalia, ja ottelu lopetettiin, kun aivan salivuoron loppuminuuteilla Greasersinkin onnistui tehdä maali!
Seuraavana syksynä Seura osallistui ensimmäistä kertaa SSBL.n miesten 6. divisioonaan. Saaliiksi tästä kaudesta jäi hieman keskitasoa huonompi sijoitus lohkossa, ja valtavasti kokemusta onnistumisista sekä vähintään yhtä paljon tehdyistä virheistä.
Joukkueen kokoonpano on muuttunut moneen kertaan alkuperäisestä, tuskin juuri kukaan maalivahti Immosta lukuun ottamatta pelaa sillä paikalla jolla aloittikin. Uusia pelaajia on pyrkinyt joukkueeseen mukaan, ja moni on päässytkin. Moni on lopettanutkin, oman päätöksen myötä tai olosuhteiden pakosta. Alusta alkaen seuran tarkoitus on ollut pitää kokonsa vakiona, jotta kenenkään ei tarvitsisi seurata pelejä aina vaihtopenkillä, mutta toisaalta aina tulisi löytyä tarpeeksi pelaajia kentälle pelaamaan.
Seuran kaikesta toiminnasta huokuu ammattimainen omistautuminen asialle. Kuvaavaa tälle toiminnalle on, että seura on kilpaillut samoista sponsorisopimuksista 1. divisioonan joukkueiden kanssa. Vaikka joukkueen puuhamiehet tekevätkin kaiken tuon vapaa-aikanaan, voidaan Greasersia pitää yhtenä Suomen parhaimmin toimivana amatööritasolla toimivista salibandyorganisaatioista. Parasta osaamistaan Greasers esittää ulospäin. Epäilevän tarvitsee vain käydä vilkaisemassa Greasersin internetsivuja osoitteessa www.greasers.net ja verrata näkemäänsä minkä tahansa muun salibandyseuran vastaaviin sivuihin.
2. PÄÄMÄÄRÄT JA TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT
Ennen kauden alkua tavoitteeksi asetettiin 5. divisioonaan nousu (edellisvuonna jäimme nousurajan alapuolelle). Kuitenkin juuri ennen kauden alkua saimme tiedon, jonka mukaan olimme sittenkin nousseet sarjaporrasta ylemmäs, sillä joukkueiden määrä 6. divisioonassa kasvoi räjähdysmäisesti, joten SSBL oli alentanut 5. divisioonan nousurajaa.
Kautta siis päästiin pelaamaan ilman sen suurempia paineita, olihan kauden tavoite saavutettu jo ennen kauden alkua. Uudeksi tavoitteeksi asetettiin 5. divisioonassa pysyminen. Nyt tätä kirjoittaessani (22.2.2001), kun kautta on vielä jonkin verran jäljellä näyttää siltä, että tähän tavoitteeseen saatettaisiin ehkä päästäkin.
Jos tavoitteisiin ei käytetä mittarina pelkästään menestystä sarjapeleissä, on tulevaisuudessa keskityttävä virheistä oppimiseen ja sitä kautta niiden välttämiseen jatkossa. Suurin kompastuskivi joukkueen menestymisen tiellä on nähdäkseni ollut keskivertoa suurempi jäähysaldo, mutta tässäkin asiassa olemme menossa oikeaan suuntaan, ja petrausta on jo tapahtunut. Sitä paitsi jatkuva alivoimapelaaminen on hionut joukkueen alivoimapelaamisen "timanttimaiseksi" kokonaisuudeksi.. Yleensä joukkueemme lyönyt vastustaja on ollut hiukan parempi jokaisella osa-alueella.
Jotta joukkue menestyisi nykyistä paremmin, on jokaisen pelaajan tultava nykyistä nopeammaksi, kestävämmäksi, taitavammaksi ja pelillisesti viisaammaksi.
Tässä kaikessa ei saa unohtaa, että koko seuran kantava voima ja perusperiaate on jokaisen viihtyvyys ja hauskanpito. Loppujen lopuksi ketään ei pakoteta tekemään mitään vastoin tahtoaan, vaan kaikki ovat valinneet Greaserssissa pelaamisen vastuineen ja velvollisuuksineen muiden mahdollisten ajanviettotapojen joukosta.
Tässä mielessä pelillisten tavoitteiden asettaminen on vain keino saavuttaa todellinen päätavoite: nauttiminen mahdollisimman paljon jokaisesta joukkueen parissa vietetystä hetkestä.
3. URHEILUTOIMINTA
Seuran urheilutoiminta rakentuu SSBL.n sarjan ympärille. Sarja muodostuu pari 1-2 kertaa kuukaudessa pelattavista turnauksista. Aina turnausten välissä, sopivan tilaisuuden tullen Greasers on haastanut sopivan oloisia vastustajia harjoitusotteluihin, ja tietysti ottanut muiden joukkueiden esittämiä haasteita vastaan.
Kesällä päätimme ottaa osaa Helsingin Ärrä-centerissä pelattuun kesäsarjaan. Heti alusta lähtien Greasers lähti kesäsarjan otteluihin haastajan asemasta, olihan sarjassa mukana pelaamassa lukuisia monta sarjaporrasta ylempänä pelaavia, ja siten myöskin parempiakin joukkueita. Vaikka suurin osa Greasersin kesäsarjassa pelaamista peleistä päättyikin vastustajan voittoon, oli Greasers yksi ehdottomasti näkyvimpiä joukkueita koko sarjassa. Kova pelityylimme tunnettiin pian kautta linjan, ja ei liene liioiteltua väittää, että joukkueen keltamustien paitojen ilmestyminen kaukalon laidalle herätti monessa vastustajassa kauhua. Greasers tunnetaan nyt entistä paremmin joukkueena, joka lähtee tosissaan taistelemaan peleihinsä.
Yksittäisistä otteluista mainittakoon haasteottelu maailman vanhimman salibandyseuran, ruotsalaisen IFK SOS.n kanssa.
Ruotsalaisseura on aloittanut salibandyn pelaamisen jo vuonna 1979, ja jokunen sen alkuperäisistä pelaajista on yhä joukkueessa mukana, joten tähän otteluun oli lähdettävä nuoruuden innolla vankkaa kokemusta vastaan. Tapaus huomioitiin laajasti myös valtakunnallisissa medioissa. Greasersin onnistui lopulta kääntää ottelu edukseen, ja tästä poiki haaste lähteä koittamaan onnea ruotsalaisten kotiareenalla. Näillä näkymin rasvareiden pelimatka ruotsiin toteutuu tulevana keväänä.
Pelillisten saavutusten takana ovat säännöllisesti pidetyt harjoitukset. Korson lukion piina-areenalla pidetyt, joka keskiviikkoiset harjoitukset keskittyvät pelaajien kunnon ja tekniikan kehittämiseen viime vuoden malliin.
Viikon toinen harjoituskerta oli vaakalaudalla, kun kotoinen Mellunmäen lepakkoluola ilmoitti lopettavansa toimintansa. Vaihtoehtopaikaksi löytyi kuitenkin Campo-center, jossa Grerasers hioo pelillisiä taitojaan maanantaisin. Poikkeuksen harjoituksiin muodostavat ainoastaan juhlapyhät ja lomat, jolloin joukkueen tahdosta huolimatta harjoitussalien ovet pysyvät suljettuina.
4. VIRKISTYSTOIMINTA
Virkistystoimintamme koki valtavan kolauksen, kun Vihtahousun saunatilat Vantaan Hiekkaharjussa ilmoitti lopettavansa toimintansa. Tähän mennessä Vihtahoususta oli tullut jo hyvin rakas paikka, ja monet pitivät sitä toisena kotinaan, joten korvaavan saunatilan löytämiseen lähdettiin laajalla rintamalla. Väliaikaisesti "jouduimme saunomaan" kerran jopa Greaserseista sapattivuodelle jääneen Juvosen Tavitien luksusranchilla (juhlallisuudet keskittyivät lähinnä päärakennuksen eteläsiipeen).
Saunailtaan osallistui myös Puolalainen kaunotar, joka aivan oikein koki jo vahvasti oluen makuun päässeessä salibandyjoukkueessa olevan kosolti potentiaalisia asiakkaita ostamaan hänen maalaamiaan tauluja (joilla hän kertomansa mukaan rahoitti opiskelunsa Suomessa).
Loppujen lopuksi seura löysi käyttöönsä saunatilat Vantaan Koivukylästä. Vaikka uuden saunapaikan nurkasta ei löydykään "tuuliviiriä" soittavaa levyautomaattia, on jokainen seuran jäsen nöyrästi kotiutunut ravintola Keisarin yläkerrassa sijaitseviin tiloihin. Saunatilojen turvallisuuden on todettu olevan huippuluokkaa. Aina avulias poliisikin on nähty paikan päällä huolehtimassa saunailtamme sujuvuudesta.
Kesäkauden ehdottoman epävirallisia avajaisia, eli Tuherock- festivaaleja vietettiin jalkapalloilun merkeissä. Myöhemmin seurueen siirryttyä Plaza Immoseen, kaikki läsnäolijat saivat ihaillen seurata nuorimman Kuusiston erämiestaitoesitystä, kun tämän käsitteli nuotiolla kypsyvää lohta ammattimaisin ottein.
Virkistysvuoden kliimaksi on perinteeksi muodostunut terässika-kilpailut. Tällä kertaa kilpailun voitti pari Pakarinen-H.Hanka. Ennen kaikkea herkillä pantomiimiesityksillä kilpailun tuomariston vakuuttanut Pakarinen oli näin voittamassa himoittua ykköspalkintoa jo toista kertaa peräkkäin. Terässikakilpailut järjestettiin totuttuun tapaan Kuusijärven, ja Korson lähimaastossa.
5. VARAINHANKINTA JA TALOUS
Kuten aiempinakin vuosina, kuluneellakin vuodella seuran taloutta pyöritetään pääsääntöisesti jäseniltä perittävillä kuukausimaksuilla. Toisaalta seuralle ei aiheudu niin suuria materiaalikustannuksia kuin alkuaikoina, sillä peliasujen hankinnat eivät juurikaan rasita joukkueen taloutta enää. Mutta toisaalta taas Campo-centerin salimaksu on huomattavasti toimintansa lopettaneen lepakkoluolan salimaksua korkeampi. Salimaksujen lisäksi seuran kukkarosta maksetaan SSBL.n sarjamaksut ja pelaajalisenssit, sekä tuomarimaksut. Sikäli kun katetta on riittänyt, tilillä olevilla rahoilla tuetaan myös seuran virkistystoimintaa.
Kuukausimaksujaan keventääkseen seuran jäsenet ovat panneet itsensä alttiiksi jopa fyysiselle työlle. Merkittävin yksittäinen työleiri kuluneella kaudella oli Espoossa toimintaansa harjoittavan Tecnomen Oy:n muutto, jonka Greasers hoiti saaden kiitosta hyvin hoidetusta työstä.
Aktiivisella yhteystyökumppanien etsinnällä seura on saanut solmituksi jopa kaksi sponsorisopimustakin. Kuluvalla kaudella Crossborder Greasersia on tukenut Expert kodinkoneliike, sekä maalaustarvikkeistaan tunnettu Sokeva Oy. Vaikka markkamäärät ovatkin olleet lähinnä muodollisia seuran kokonaisbudjettiin nähden, on saatujen sopimusten merkitys suuri, sillä nyt kun on saatu pää auki, voi jatkossakin odottaa tulosta syntyväksi.
Jottei seuran talous olisi kovin haavoittuva, on uusia rahoituslähteitä tutkittava tarkasti jatkossakin.
6. HALLINTO
Seuran hallinnosta vastasi kuluneella kaudella 12.7.2000 valittu hallitus, jonka kokoonpano oli seuraava:
Puheenjohtaja Markku Kuusisto
Varapuheenjoht. Aki Immonen
Sihteeri Anssi Isola
Varainhoitaja Janne Lapakko
1. Hallituksen jäsen Jani Hanka
2. Hallituksen jäsen Henrik Hanka
Hallituksen varajäseninä toimivat Niko Nielikäinen ja Jukka Pakarinen.
Helsingissä 23.2.2001
Yhdistyksen puolesta
Sihteeri Anssi Isola
