Virallisesti Crossborder Greasers rekisteröity yhdistys perustettiin 3.7.1998.

Seuran toiminta oli alkanut muotoutumaan jo edellisenä keväänä, kun joukko ystävyksiä alkoi säännöllisesti kokoontumaan urheilukentälle jalkapalloa pelaamaan. Toiminta vaihtui kuitenkin jalkapallosta salibandyksi, koska joku keksi että salibandy on ympärivuotinen laji mutta fudiksen varsinainen sesonki Suomen suvessa on kovasti lyhyt.

Kuva: Ihan ensimmäinen joukkuekuva, otettu Mellunmäen Lepakkoluolassa syksyllä 1998

Pelillisesti voidaan sanoa, että joukkue lähti liikkeelle ilman mitään eväitä. Suurin osa pelaajista ei ollut koskaan edes nähnyt pelattavan salibandyä, puhumattakaan, että olisivat itse ikinä tarttuneet salibandymailan varteen. Joukkueen nuorimmat olivat tässä suhteessa kokeneimpia, jotkut olivat pelanneet "sählyä" koulun liikuntatunneilla jopa kymmenkunta kertaa. Kellään joukkueesta ei vielä tällöin ollut minkäänlaista tietoa salibandyn säännöistä.

Joukkueen pelaaja-valmentajana toimi Pekka Karkamo.

Jo varhaisessa vaiheessa erilaiset saunaillat ja yhteiset tapahtumat saivat suosiota pelaajien keskuudessa. Iltamien vakiopaikkana toimi legendaarinen Wihtahousu Hiekkaharjussa, jonka irtaimisto taisi hieman kärsiä juhlistamme ja jukeboxikin tehtiin tyäshuolto useamman kerran.

Kuva: Tunnelmia ensimmäisen talven treeneistä

Treenipaikkoina tomiivat Jokivarren koulu, ja myöhemmin myöskin Mellunmäen Lepakkoluola. Jokivarren koululta puuttuivat salibandymaalit, joten Aki Immonen ja Tomppa Tamminen loihtivat sinne uudet maalit meidän ja koululaisten iloksi.

Ensimmäinen harkkapeli päätyi vaatimattomaan 24-1 tappioon, Greasersin ainokaisen teki Pekka Karkamo. Toinen peli hakunilalaisia ongelmanuoria vastaan meinasi päättyä joukkotappeluun, mutta siitä pelistä napattiinkin myös ensimmäinen voitto 13-12. Kummassakaan pelissä ei ollut tuomaria, syystä tai toisesta.

Jalkapalloakin käytiin yhdessä turnaukseesa kokeilemassa, vailla suurempaa menestystä.

Varainhankintaa suoritettiin siivouskeikoilla Olympia-stadionilla. Sieltä jäi elämään perinne palkita vuosittain seuran paras talkoomies Matti Partanen - trophyllä.

Pelaajia oli myös tarkoitus lähettää ihmiskokeisiin lääketeollisuuden palvelukseen. Kokeet jäivät kuitenkin muutamalta pelaajalta väliin koska herrojen maksa-arvot olivat ns. "punaisella". Kirpputorillakin käytiin lievittämässä kroonista rahapulaa kun pelaajien omaisuutta realisoitiin markoiksi.

Varusteita hankittiin sitä mukaa kun kassaan ilmestyi pennosia. Maalivahdit varustettiin yhteisin varoin, mutta koska aloittelevat seura oli köyhä niin hankinnoissa jouduttiin tinkimään. Mm, Imppa pelasi munasuojien puuttuessa ensimmäiset ajat villasukka munissa, tosin taisi sitten kyllästyä odottamaan suojaa sukukalleuksilleen seuran taholta ja osti omalla kustanuksellaan lajiin tarkoitetut genitaalisuojukset.

Myös seuran värien piti olla alunperin puna/musta, mutta sattumoisin urheiluliikkeessä oli keltamustat peliasut tarjouksessa niin kelta/musta linjaahan on sitten noudatettu menestyksekkäästi näihin päiviin saakka.

Alusta saakka oli selvää että seuralle haluttiin omat sivut internetin ihmeelliseen maailmaan. Sivut julkistaminen sattui ilmeisen otolliseen ajankohtaan, 1998 ei edes jalkapallon tai jääkiekon liigaseuroilla ollut kovin kummoisesti ylläpidettyjä nettisivuja.

Greasersin sivut ilmeisesti tarjosivat viihdenälkäiselle kansalle sitä mitä ihmiset halusivat ja maine korsolaisen harrasteporukan webbisivuista kiiri mm yliopistojen postituslistilla. Greasers ei kentillä häikäissyt, mutta seuran nettisivuille kerrottiin tekemisistä avoimesti ja pienellä huumorilla höystettynä. Sivujen suosio oli suurimmillaan alkuvuodesta 1999, kirkkaasti yli 100000 eri kävijää kuukaudessa. Kävijöitä oli niin paljon että silloinen nettisivujen hostaaja soitteli ja kyseli että mistä on kyse.